Suunnitelmien jatkokehitys on täydessä vauhdissa ja ryhmät ovat saavuttaneet lopullisen muotonsa. Etsimme kuumeisesti pari viikkoa vahvistusta pieneen ryhmäämme, mutta emme valitettavasti saaneet yhtään vaihto-oppilasta värvättyä mukaan (yksi ilmoittautui jo mukaan, mutta siirtyi kuitenkin kilpailevaan ryhmään vielä samana iltana). Näin ollen jatkamme suunnitelman kehittämistä kahden hengen ryhmässä.
Laajemmassa ja etenkin monikulttuurisessa sekä monialaisessa ryhmässä suunnittelusta olisi varmasti ollut hyötyä erilaisten näkökulmien ja jatkokehitysehdotusten muodossa. Vieraalla kielellä toimiminen olisi tuonut paitsi omat haasteensa suunnitteluun, myös oppia keinoista ja sanastosta jolla tehdä itsensä ja ajatuksensa ymmärrettäviksi omaa äidinkieltä taitamattomalla jäsenelle. Toisaalta pieni ryhmä vähentää ristiriitatilanteita ja asioihin on ehkä helpompi löytää yhteinen sävel. Vaikka joudumme nyt jakamaan saman työmäärä vähempien henkilöiden kesken uskon että säästämme aikaa suunnitelman nopeammassa prosessoinnissa.
Toisen henkilön tekemän suunnitelman sisään siirtyminen on mielenkiintoinen tehtävä. Kuten Sannakin blogissaan kirjoittaa on hankala tietää miten paljon omia ideoitaan voi esittää loukkaamatta suunnittelijan alkuperäistä ideaa ja yhteistyön siitä kärsimättä. Toisaalta olen myös sitä mieltä että jos ideoilla on vahvat perusteet pitää niitä olla valmis myös puolustamaan. Voihan olla että toinen ei vain ole osannut katsoa suunnitelmaa samasta näkökulmasta ja perusteiden avaaminen saa näkemykset muuttumaan. Oman ryhmämme tiimityö on mielestäni lähtenyt hyvin käyntiin. Ideoita on voitu kehitellä vapaasti ja suunnitelma on kehittynyt mukavasti.
Tänään saimme suunnitelmista palautetta Alvar Aalto säätiön edustajalta, joka kertoi myös hieman Aallon filosofiasta ja perinnöstä erityisesti suunnittelualueeseemme Otaniemeen liittyen. Saimme myös hyviä jatkokehitysideoita joita alamme nyt työstää eteenpäin.
perjantai 15. marraskuuta 2013
maanantai 4. marraskuuta 2013
Vertaisblogit
Lukiessani muiden kurssilaisten blogikirjoituksia läpi, huomasin biomimiikan aihealueiden tuntuvan erityisen kiinnostavilta. Videolinkit avasivat aihealueen taustoja ja teksteistä pääsi hyvin sisälle biomimiikan hyödyntämiseen suunnittelussa. Aloin myös pohtia mitä yhtymäkohtia tällä kurssilla olevien eri aihealueiden välillä on? Betonin ja biomimiikan väliltä voisi hyvinkin nousta esiin uusia ajatuksia, esimerkiksi betonin hyödyntämiseen biomimiikan keinoin. Puukaupungin ja betonin yhdistäminen voi olla haasteellisempaa (ainakin jos tavoitteena on käyttää puuta päämateriaalina, voi betonin rooli olla sivuosassa maatessa vain sokkelissa). Puun ja biomimiikan väliltä on taasen helpompi löytää yhtymäkohtia. Näyttäisikin siltä että biomimiikan kautta syntyneitä ideoita voisi soveltaa mihin tahansa materiaaliin ja käyttötapoihin.
Toinen blogeissa korostunut aihe olivat ryhmätyöskentelyyn liittyvät taidot ja tekniikat. Osalla ryhmätyö on edennyt sujuvasti ja ryhmän yhteisen päämäärä on löytynyt ilman suurempaa epäsopua. Toiset ovat ilmeisesti joutuneet hieman ristiriitaisemman ryhmän jäseniksi eivätkä ajatukset ole välttämättä niin helposti kulkeneet samoja polkuja muiden ryhmän jäsenten kanssa. Voisi kuvitella että jälkimmäinen vaihtoehto on siinä mielessä parempi, että se luo enemmän vaihtoehtoja ja antaa mahdollisuuden lähestyä aihetta useammista eri näkökulmista. Tämä taasen asettaa omat ideat ja suunnitelmat tarkempaan tutkintaan. Kun omia mielipiteitä ja ideoita pitää myös perustella, punnitaan niiden toimivuus ja taso käytännössä. Problemaattista on tietysti jos mielipiteet ja ajatukset risteävät niin paljon että synteesin saamiseksi joudutaan tekemään suunnaton määrä työtä tai sitä ei saavuteta lainkaan. Jos jokainen eriävän mielipiteen omaava henkilö seisoo omassa poterossaan kykenemättä kompromisseihin tai joustoihin, niin ryhmätyö voi olla todella tuskastuttavaa eikä siltä silloin myöskään voida odottaa hyvää lopputulosta. Pitäisikin löytää sellainen kultainen keskitie, missä omia näkemyksiä voidaan tuoda esille riittävästi perusteltuina ja toisten näkemyksiä voidaan lukea avoimin mielin, mutta osataan antaa myös rakentavaa palautetta ja kritiikkiä. Mielestäni ryhmätyön tavoitteena pitää olla se että ryhmätyön tuloksena saavutetaan parempi lopputulos, kuin ryhmän yksilöiden yksittäin etenevällä suunnittelulla voidaan saada.
Blogeista löytyi myös aikatauluihin ja aikataulutukseen liittyvää pohdintaa. Vaikka kurssin - tai minkä tahansa projektin - alussa on pyritty luomaan ohjeellinen aikataulu, voi siinä pysyminen olla haasteellista. Projektin aikataulutuksen perusteena olevat alkutiedot ovat puutteelliset, suunnitteluideat muuttuvat matkan varrella, projektiin tulee uusia reunaehtoja tai koko aikataulu muuttuu. Myös projektin käytännön hoitamiseen liittyvissä käytännön asioissa voi tulla yllätyksiä: voit sairastua ja menee koko työviikko jää väliin tai jumiudut liikenneruuhkaan etkä pääse ryhmäpalaveriin. Kaikkiin näihin asioihin ei voi varautua, mutta helpottaa paljon, jos varaa suunnitteluaikatauluihin riittävästi marginaalia. Pyrin itse jättämään työskentelyyn riittävät aikamarginaalit ja luomaan projektille annettua tiukemman aikakehyksen. Toisin sanoen jos kaikki sujuu ennakkoon suunnitellulla tavalla projekti valmistuu etuajassa.
Olen itse käyttänyt ns. "räjähtävän lähdön" taktiikkaa eli koitan saada heti alussa työn puitteen ja viitekehyksen mahdollisimman pitkälle. Pyrin nopeasti keräämään mahdollisimman kattavan lähtöaineiston ja luomaan pohjat eri työvaiheille. Tässä piilee tietysti se ongelma että alkuvaiheessa pitkälle vietyjen suunnitelmien suunnanmuutokset voivat olla hankalia. Jos on tehty jo paljon työtä tiettyjen alkuajatusten pohjalta voi suunnanmuutos tuntua kohtuuttoman vaikealta. Voisikin olla hyvä pohtia kuinka projektiin käytetyn ajan jakaisi ja jaksottaisi parhaiten niin että se palvelisi parhaiten projektin lopputulosta. Paitsi projektin lopputulos, pitää huomioida myös yksilön hyvinvointi suunnittelun aikana ja sen jälkeen eli turhan stressin ja kohtuuttomien vaatimusten välttäminen itseltä olisi hyvä lähtökohta ajankäytön hallinnalle.
Ehdotan 26.11. seminaarissa käsiteltäväksi seuraavia aiheita:
1) Yhtymäkohdat kurssin eri aihepiirien välillä
2) Ryhmätyöskentelyn haasteet ja menetelmät
3) Ajankäytön hallinta projektiluonteisissa tehtävissä
Toinen blogeissa korostunut aihe olivat ryhmätyöskentelyyn liittyvät taidot ja tekniikat. Osalla ryhmätyö on edennyt sujuvasti ja ryhmän yhteisen päämäärä on löytynyt ilman suurempaa epäsopua. Toiset ovat ilmeisesti joutuneet hieman ristiriitaisemman ryhmän jäseniksi eivätkä ajatukset ole välttämättä niin helposti kulkeneet samoja polkuja muiden ryhmän jäsenten kanssa. Voisi kuvitella että jälkimmäinen vaihtoehto on siinä mielessä parempi, että se luo enemmän vaihtoehtoja ja antaa mahdollisuuden lähestyä aihetta useammista eri näkökulmista. Tämä taasen asettaa omat ideat ja suunnitelmat tarkempaan tutkintaan. Kun omia mielipiteitä ja ideoita pitää myös perustella, punnitaan niiden toimivuus ja taso käytännössä. Problemaattista on tietysti jos mielipiteet ja ajatukset risteävät niin paljon että synteesin saamiseksi joudutaan tekemään suunnaton määrä työtä tai sitä ei saavuteta lainkaan. Jos jokainen eriävän mielipiteen omaava henkilö seisoo omassa poterossaan kykenemättä kompromisseihin tai joustoihin, niin ryhmätyö voi olla todella tuskastuttavaa eikä siltä silloin myöskään voida odottaa hyvää lopputulosta. Pitäisikin löytää sellainen kultainen keskitie, missä omia näkemyksiä voidaan tuoda esille riittävästi perusteltuina ja toisten näkemyksiä voidaan lukea avoimin mielin, mutta osataan antaa myös rakentavaa palautetta ja kritiikkiä. Mielestäni ryhmätyön tavoitteena pitää olla se että ryhmätyön tuloksena saavutetaan parempi lopputulos, kuin ryhmän yksilöiden yksittäin etenevällä suunnittelulla voidaan saada.
Blogeista löytyi myös aikatauluihin ja aikataulutukseen liittyvää pohdintaa. Vaikka kurssin - tai minkä tahansa projektin - alussa on pyritty luomaan ohjeellinen aikataulu, voi siinä pysyminen olla haasteellista. Projektin aikataulutuksen perusteena olevat alkutiedot ovat puutteelliset, suunnitteluideat muuttuvat matkan varrella, projektiin tulee uusia reunaehtoja tai koko aikataulu muuttuu. Myös projektin käytännön hoitamiseen liittyvissä käytännön asioissa voi tulla yllätyksiä: voit sairastua ja menee koko työviikko jää väliin tai jumiudut liikenneruuhkaan etkä pääse ryhmäpalaveriin. Kaikkiin näihin asioihin ei voi varautua, mutta helpottaa paljon, jos varaa suunnitteluaikatauluihin riittävästi marginaalia. Pyrin itse jättämään työskentelyyn riittävät aikamarginaalit ja luomaan projektille annettua tiukemman aikakehyksen. Toisin sanoen jos kaikki sujuu ennakkoon suunnitellulla tavalla projekti valmistuu etuajassa.
Olen itse käyttänyt ns. "räjähtävän lähdön" taktiikkaa eli koitan saada heti alussa työn puitteen ja viitekehyksen mahdollisimman pitkälle. Pyrin nopeasti keräämään mahdollisimman kattavan lähtöaineiston ja luomaan pohjat eri työvaiheille. Tässä piilee tietysti se ongelma että alkuvaiheessa pitkälle vietyjen suunnitelmien suunnanmuutokset voivat olla hankalia. Jos on tehty jo paljon työtä tiettyjen alkuajatusten pohjalta voi suunnanmuutos tuntua kohtuuttoman vaikealta. Voisikin olla hyvä pohtia kuinka projektiin käytetyn ajan jakaisi ja jaksottaisi parhaiten niin että se palvelisi parhaiten projektin lopputulosta. Paitsi projektin lopputulos, pitää huomioida myös yksilön hyvinvointi suunnittelun aikana ja sen jälkeen eli turhan stressin ja kohtuuttomien vaatimusten välttäminen itseltä olisi hyvä lähtökohta ajankäytön hallinnalle.
Ehdotan 26.11. seminaarissa käsiteltäväksi seuraavia aiheita:
1) Yhtymäkohdat kurssin eri aihepiirien välillä
2) Ryhmätyöskentelyn haasteet ja menetelmät
3) Ajankäytön hallinta projektiluonteisissa tehtävissä
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)