Loppuyhteenveto

Betonikurssin kaksi suunnittelukilpailuvaihetta on takana ja edessä on konkreettinen rakennesuunnittelu ja toteutus. Nyt on aika katsoa mitä kurssi on tähän mennessä antanut ja mitä se voi tarjota vielä jatkossa.

Lupaavia töitä

Ensimmäisen vaiheen varsin erilaiset lähestymistavat sekä betonin käsittelyssä että itse suunnitelmassa lähentyivät toisiaan kilpailun toisen vaiheen myötä. Suurimmalla osalla oli valikoitunut kohdealueeksi sama paikka ja aiheen konkretisoiminen oli myös yksinkertaistanut ja suoraviivaistanut monia töitä. Esimerkiksi ehdotus Footprints oli pitkälti kadottanut alkuperäisen ideansa ankkojen jalanjäljistä ja tilalle tulleet puupöllit tuntuivat hieman oudolta ratkaisulta. Cluster oli myös riisuttu malli alkuperäisestä ideasta, ja yksinkertaistuksessa oli ehkä myös hävinnyt osa alkuperäisestä visiosta. Shared line sisälsi hienot visualisoinnit, mutta tekninen toteutus jätti ehkä hieman toivomisen varaa. Etenkin pitkän pöydän jalat näyttivät olevan aivan eri maailmasta muuhun suunnitelmaan verrattuna. Vaikka suunnitelmien konkretisoituminen vähensi rönsyjä, niin niiden samankaltaistuminen ei välttämättä ollut hyvä asia. Kun konkretia, taloudelliset seikat ja käytännön toteutettavuus alkavat määrittää suunnittelua voi työstä samalla kadota osa mielikuvitusta ja visiosta tulee torso. On selvä että tiettyjen konkreettisten reunaehtojen on toteuduttava jos työn haluaa toteuttaa muuallakin kuin mielessään tai vain paperilla, mutta tässä on vaarana alkuperäisen tunnelman latistuminen ja idean typistyminen. Toisaalta jos idea ei kestä todellisuutta, niin se on ehkä lähtökohtaisestikin kyseenalainen.

Voittajan on helppo hymyillä

Betonikisa ratkesi lopulta Valoaalto työn voittoon. Oma työmme, Symposium, pääsi kisassa hyvälle toiselle sijalle. Hyvä niin, mutta ainahan se toinen sija jää vähän kaivelemaan. Valoaalto oli muista töistä kuitenkin myös omasta mielestäni kehityskelpoisin joten lähden mielelläni jatkotyöstämään sitä. Oli hauska havaita että Valoaallon sijoitus oli lähes täsmälleen sama kuin oman työmme sijoitus ja yksi näkymäkuvistakin oli otettu täsmälleen samasta kuvakulmasta. Itse asiassa kun pikaisesti ensimmäisen kerran vilkaisin Valoaallon ensimmäistä planssia erehdyin hetkellisesti luulemaan että olin avannut vahingossa oman planssimme. Sen verran samannäköinen ensimmäinen planssi oli. Kun näin planssin livenä huomasin että Valoaallon planssilla oli käytetty 3D-tulostuksella tehtyä pienoismallia, joka kyllä antoi hyvän säväyksen esittelyyn. Myös valoteknistä puolta avaava liikkuvan valon ominaisuuksia esittelevä pienoismalli oli hieno ja osoitti että asiaan oli selvästi paneuduttu. Lisäksi runsas osastojen välinen yhteistyö Valoaalto projektissa näytti toteutuneen hienosti. Näiden seikkojen valossa ymmärrän kyllä Valoaallon potentiaalin. Olemme pitäneet pari yhteistä palaveria Valoaallon tiimoilta ja työntäneet kätemme myös ensi kertaa konkreettisesti betoniin. Paljon teknisiä reunaehtoja ja byrokratiaa tulee vielä ratkaista ennen kuin projekti pääsee toteutusvaiheeseen, mutta optimistisena uskon että saamme ongelmat ratkaistua ja saamme tässä kevään mittaan jotain näkyvää ja pysyvää aikaiseksi.

Täyttyivätkö oppimistavoitteet?

Mitä tästä projektista sitten on tähän mennessä jäänyt käteen? Kurssin alussa olin asettanut tavoitteeksi löytää betonille uusia käyttötapoja ja nähdä mihin se "taipuu". Myös betonin ja kasvimassan yhdistäminen sekä betonin pintakäsittelymahdollisuudet kiinnostivat. Vaikka omassa ensimmäisen vaiheen ehdotuksessani oli pientä yritystä betonin ja kasvimassan yhdistämiseen, ei tämä ominaisuus juuri tullut esille kummankaan osavaiheen töissä. Ehdotuksissa betoniset elementit lähinnä istutettiin kasvillisuuden sekaan mutta sitä ei varsinaisesti käytetty kasvualustana. Tämä oli yksi seikka johon olisin halunnut valaistusta eli kuinka betoni materiaalina soveltuu biologisesti kasvillisuuden kanssa esimerkiksi viherseinissä tai viherkatoissa. Myöskään Valoaalto ehdotus ei varsinaisesti ota kantaa tähän näkökulmaan, joten kasvualusta/biologinen yhteys jää jatkotutkittavaksi ja jonkin muun projektin yhteyteen selvitettäväksi. Betonin pintakäsittelyä pohdittiin monessakin eri ehdotuksessa, myös Valoaallossa, jonka jatkokehittely tuo pintakäsittelymahdollisuudet myös konkreettisesti esille.

Ryhmässä eteenpäin

Jatkoimme Valoaallon kehitystä jakautumalla erityyppisiin suunnitteluryhmiin. Itse olen teknisessä ryhmässä jonka tehtävänä on pohtia betonielementtien teknistä rakennetta, liitoksia, pintakäsittelyä ja sisäistä tekniikkaa. Alustavan rakenteeseen tutustumisen jälkeen voisi ehkä sanoa että tekninen osuus on suunnittelun haastavin osuus ja tarvitsemme varmasti konsultaatiota erilaisten teknisten yksityiskohtien kanssa. Teknisessä ryhmässä on myös ulkomaalaisvahvistus ja olen jo huomannut että teknisten ja arkkitehtonisten asioiden  läpikäyminen englanniksi on varsin haasteellista ja hidastaa kehitystyötä jonkin verran. Toisaalta on kuitenkin hyvä että pääsen nyt testaamaan toimimista vieraalla kielellä, etenkin koska meidän ensimmäisen ja toisen vaiheen ryhmämme olivat suomenkielisiä. Vaikka osa kurssin alussa asettamistani tavoitteista jäikin toteutumatta, olen kuitenkin projektin myötä saanut ja sisäistänyt paljon tietoa betonin ominaisuuksista ja käyttömahdollisuuksista. Toivon että projektin saattaminen kohti konkreettista toteutusta tässä kevään mittaan avaa vielä uusia näkökulmia ja antaa lisää tietoa betonista, sen ominaisuuksista ja mahdollisista ongelmista. Koska projektin jatkosuunnittelu ja toteutus tapahtuu suuremmassa ja monikielisessä ryhmässä se mahdollistaa myös yhden kurssin alussa asettamani tavoitteen saavuttamisen eli ryhmätyötaitojen kehittämisen ja harjaantumisen myös vieraan kielen käytössä. Samalla kun projektin myötä on herännyt jatkuvasti uusia kysymyksiä myös vastauksia niihin on saatu ja eri tiedonhakumenetelmät ja tietolähteet ovat tulleet tutuiksi. Vaikka projektin konkreettinen toteutus varmasti nostaa vielä eteen monia teoreettisia ja käytännön kysymyksiä, uskon että tällä tiimillä nekin selviävät. Tästä on hyvä jatkaa eteenpäin.

Hitaasti kiiruhtaen eteenpäin

Betonipuiston suunnittelu on viimeisen välikritiikin jälkeen edennyt hitaasti kiiruhtaen eteenpäin. Monen muun kurssin aikataulut oat painaneet päälle ja betonisuunnittelu on hetkeksi jäänyt taka-alalle hautumaan. Tavoitteena on kuitenkin saada toisen vaiheen suunnitelma hyvissä ajoin valmiiksi, jotta jouluna voisi tehdä muutakin kuin koulutöitä. Assaroinnissa tekemiämme suunnitteluratkaisuja on kyseenalaistettu ja olemme saaneet hyviä vinkkejä sekä kehitysehdotuksia työn jatkokehittelyyn. Olemmekin nyt yksinkertaistaneet suunnitelman rakennetta ja pyrimme tuomaan olennaisen suunnitteluidean esiin mahdollisimman vähillä elementeillä. Onhan sekin jo jotain kun olemme saaneet yksittäisten elementtien määrän putoamaan alkuperäisestä noin viidestätoista kolmeen. Luulen jopa että idea on vain vahvistunut matkan varrella. Tästä voi olla vaikea enää tiivistää, vaikka kuvanveistäjä Pertti Kukkonen kysyikin että eikö tuohon riittäisi yksi elementti? Yhdellä elementillä voisi olla kuitenkin haasteellista luoda eri elementtien sitomaa oleskelutilaa, joka on yksi pääideoista mielenkiintoisten istumatasojen lisäksi.

Vielä on paljon suunnittelutekijöitä avoinna eikä lopullista muotokieltäkään ole vielä kiveen hakattu. Pyrimme kuitenkin piakkoin lukitsemaan tiettyjä osa-alueita paikalleen, jotta pääsemme konkreettisesti etenemään seuraavaan suunnitteluvaiheeseen. Käytössä ovat olleet monenlaiset suunnittelumenetelmät ideahautomisesta skissien kautta pienoismalleihin ja digitaaliseen 3D-mallintamiseen.

Taustatietoja eli rahoitusta ja lupa-asioita selviteltäessä on käynyt ilmeiseksi että todellinen rakentaminen kohdealueelle voi olla erittäin haasteellista. Jos museovirasto ja Espoon rakennusvalvonta heittäytyvät oikein hankaliksi, voi olla että rakentaminen jää haaveeksi. Tai sitten alueelle voi sijoittaa tilapäisen ja mahdollisimman pienen ja huomaamattoman elementin, joka kuitenkin tulee poistaa paikalta mahdollisimman pikaisesti ettei kulttuurihistoriallisen ympäristön henki saa kolhuja.

Tässä vielä silmiin sattunutta 3D betonitulostamisesta:
http://www.youtube.com/watch?v=EfbhdZKPHro

Monikulttuurisuus jäi toteutumatta

Suunnitelmien jatkokehitys on täydessä vauhdissa ja ryhmät ovat saavuttaneet lopullisen muotonsa. Etsimme kuumeisesti pari viikkoa vahvistusta pieneen ryhmäämme, mutta emme valitettavasti saaneet yhtään vaihto-oppilasta  värvättyä mukaan (yksi ilmoittautui jo mukaan, mutta siirtyi kuitenkin kilpailevaan ryhmään vielä samana iltana). Näin ollen jatkamme suunnitelman kehittämistä kahden hengen ryhmässä.

Laajemmassa ja etenkin monikulttuurisessa sekä monialaisessa ryhmässä suunnittelusta olisi varmasti ollut hyötyä erilaisten näkökulmien ja jatkokehitysehdotusten muodossa. Vieraalla kielellä toimiminen olisi tuonut paitsi omat haasteensa suunnitteluun, myös oppia keinoista ja sanastosta jolla tehdä itsensä ja ajatuksensa ymmärrettäviksi omaa äidinkieltä taitamattomalla jäsenelle. Toisaalta pieni ryhmä vähentää ristiriitatilanteita ja asioihin on ehkä helpompi löytää yhteinen sävel. Vaikka joudumme nyt jakamaan saman työmäärä vähempien henkilöiden kesken uskon että säästämme aikaa suunnitelman nopeammassa prosessoinnissa.

Toisen henkilön tekemän suunnitelman sisään siirtyminen on mielenkiintoinen tehtävä. Kuten Sannakin blogissaan kirjoittaa on hankala tietää miten paljon omia ideoitaan voi esittää loukkaamatta suunnittelijan alkuperäistä ideaa ja yhteistyön siitä kärsimättä. Toisaalta olen myös sitä mieltä että jos ideoilla on vahvat perusteet pitää niitä olla valmis myös puolustamaan. Voihan olla että toinen ei vain ole osannut katsoa suunnitelmaa samasta näkökulmasta ja perusteiden avaaminen saa näkemykset muuttumaan. Oman ryhmämme tiimityö on mielestäni lähtenyt hyvin käyntiin. Ideoita on voitu kehitellä vapaasti ja suunnitelma on kehittynyt mukavasti.

Tänään saimme suunnitelmista palautetta Alvar Aalto säätiön edustajalta, joka kertoi myös hieman Aallon filosofiasta ja perinnöstä erityisesti suunnittelualueeseemme Otaniemeen liittyen. Saimme myös hyviä jatkokehitysideoita joita alamme nyt työstää eteenpäin.

Vertaisblogit

Lukiessani muiden kurssilaisten blogikirjoituksia läpi, huomasin biomimiikan aihealueiden tuntuvan erityisen kiinnostavilta. Videolinkit avasivat aihealueen taustoja ja teksteistä pääsi hyvin sisälle biomimiikan hyödyntämiseen suunnittelussa. Aloin myös pohtia mitä yhtymäkohtia tällä kurssilla olevien eri aihealueiden välillä on? Betonin ja biomimiikan väliltä voisi hyvinkin nousta esiin uusia ajatuksia, esimerkiksi betonin hyödyntämiseen biomimiikan keinoin. Puukaupungin ja betonin yhdistäminen voi olla haasteellisempaa (ainakin jos tavoitteena on käyttää puuta päämateriaalina, voi betonin rooli olla sivuosassa maatessa vain sokkelissa). Puun ja biomimiikan väliltä on taasen helpompi löytää yhtymäkohtia. Näyttäisikin siltä että biomimiikan kautta syntyneitä ideoita voisi soveltaa mihin tahansa materiaaliin ja käyttötapoihin.

Toinen blogeissa korostunut aihe olivat ryhmätyöskentelyyn liittyvät taidot ja tekniikat. Osalla ryhmätyö on edennyt sujuvasti ja ryhmän yhteisen päämäärä on löytynyt ilman suurempaa epäsopua. Toiset ovat ilmeisesti joutuneet hieman ristiriitaisemman ryhmän jäseniksi eivätkä ajatukset ole välttämättä niin helposti kulkeneet samoja polkuja muiden ryhmän jäsenten kanssa. Voisi kuvitella että jälkimmäinen vaihtoehto on siinä mielessä parempi, että se luo enemmän vaihtoehtoja ja antaa mahdollisuuden lähestyä aihetta useammista eri näkökulmista. Tämä taasen asettaa omat ideat ja suunnitelmat tarkempaan tutkintaan. Kun omia mielipiteitä ja ideoita pitää myös perustella, punnitaan niiden toimivuus ja taso käytännössä. Problemaattista on tietysti jos mielipiteet ja ajatukset risteävät niin paljon että synteesin saamiseksi joudutaan tekemään suunnaton määrä työtä tai sitä ei saavuteta lainkaan. Jos jokainen eriävän mielipiteen omaava henkilö seisoo omassa poterossaan kykenemättä kompromisseihin tai joustoihin, niin ryhmätyö voi olla todella tuskastuttavaa eikä siltä silloin myöskään voida odottaa hyvää lopputulosta. Pitäisikin löytää sellainen kultainen keskitie, missä omia näkemyksiä voidaan tuoda esille riittävästi perusteltuina ja toisten näkemyksiä voidaan lukea avoimin mielin, mutta osataan antaa myös rakentavaa palautetta ja kritiikkiä. Mielestäni ryhmätyön tavoitteena pitää olla se että ryhmätyön tuloksena saavutetaan parempi lopputulos, kuin ryhmän yksilöiden yksittäin etenevällä suunnittelulla voidaan saada.

Blogeista löytyi myös aikatauluihin ja aikataulutukseen liittyvää pohdintaa. Vaikka kurssin - tai minkä tahansa projektin - alussa on pyritty luomaan ohjeellinen aikataulu, voi siinä pysyminen olla haasteellista. Projektin aikataulutuksen perusteena olevat alkutiedot ovat puutteelliset, suunnitteluideat muuttuvat matkan varrella, projektiin tulee uusia reunaehtoja tai koko aikataulu muuttuu. Myös projektin käytännön hoitamiseen liittyvissä käytännön asioissa voi tulla yllätyksiä: voit sairastua ja menee koko työviikko jää väliin tai jumiudut liikenneruuhkaan etkä pääse ryhmäpalaveriin. Kaikkiin näihin asioihin ei voi varautua, mutta helpottaa paljon, jos varaa suunnitteluaikatauluihin riittävästi marginaalia. Pyrin itse jättämään työskentelyyn riittävät aikamarginaalit ja luomaan projektille annettua tiukemman aikakehyksen. Toisin sanoen jos kaikki sujuu ennakkoon suunnitellulla tavalla projekti valmistuu etuajassa.

Olen itse käyttänyt ns. "räjähtävän lähdön" taktiikkaa eli koitan saada heti alussa työn puitteen ja viitekehyksen mahdollisimman pitkälle. Pyrin nopeasti keräämään mahdollisimman kattavan lähtöaineiston ja luomaan pohjat eri työvaiheille. Tässä piilee tietysti se ongelma että alkuvaiheessa pitkälle vietyjen suunnitelmien suunnanmuutokset voivat olla hankalia. Jos on tehty jo paljon työtä tiettyjen alkuajatusten pohjalta voi suunnanmuutos tuntua kohtuuttoman vaikealta. Voisikin olla hyvä pohtia kuinka projektiin käytetyn ajan jakaisi ja jaksottaisi parhaiten niin että se palvelisi parhaiten projektin lopputulosta. Paitsi projektin lopputulos, pitää huomioida myös yksilön hyvinvointi suunnittelun aikana ja sen jälkeen eli turhan stressin ja kohtuuttomien vaatimusten välttäminen itseltä olisi hyvä lähtökohta ajankäytön hallinnalle.

Ehdotan 26.11. seminaarissa käsiteltäväksi seuraavia aiheita:

1) Yhtymäkohdat kurssin eri aihepiirien välillä
2) Ryhmätyöskentelyn haasteet ja menetelmät
3) Ajankäytön hallinta projektiluonteisissa tehtävissä

Yhtä sun toista tarjolla

Kilpailun ensimmäinen vaihe on takana ja jatkoon menijät valittu. Oli todella mielenkiintoista selata kanssaopiskelijoiden kilpailutöitä läpi. Tarjolla oli monenlaisia, monipuolisia ja mielikuvituksellisia suunnitelmia. Osassa töistä työhön oli otettu varsin lennokas ote ja niiden mittakaava tuntui hurjalta. Suunnitelman toteutus- ja esittämistavat myös vaihtelivat suuresti. Joku oli tehnyt pienoismallin alueesta, toinen oli selvästi tutkinut asiaa digitaalisella 3D mallilla ja osa näytti taiteilleen enemmän vapaan piirtämisen avulla. Viimeistely oli joissakin suunnitelmissa huippuluokkaa, kun taas osassa planssin esitystapa oli jätetty vähän kevyemmäksi. Jotkin hyvin viimeistellyt työt olivat niin valmiin näköisiä ja oloisia, että jäin miettimään kuinka sellaista voi enää kehittää ilma jonkinasteista takapakkia. Osa töistä oli myös sen verran haasteellisen näköisiä että niitä voisi olla vaikea toteuttaa ainakaan opiskelijavoimin.

Silti jäin pohtimaan mitkä tekijät ovat kohdistaneet valinnan juuri tiettyihin töihin. Suunnitelmia selatessani omaksi suosikikseni kohosi pari työtä, jotka kuitenkin jostain syystä jäivät rannalle (enkä nyt tarkoita omaa suunnitelmaani, joka muuten sekin jäi rannalle). Muutamien valitsematta jääneiden töiden idea oli mielestäni todella hyvä ja työn esittämistapa hieno. Mikä sen on tiputtanut jatkosta? Katsonko työtä jotenkin väärällä tavalla?

Olisi herkullista olla kärpäsenä katossa kun valintapaneeli pohtii töitä eri näkökulmista. Mitkä tekijät vaikuttavat valintaan? Mitä tekijöitä painotetaan? Onko paneelin kesken paljon ristiriitaisia ajatuksia ja näkemyksiä? Olisi todella mielenkiintoista kuulla perustelut mikä tekijät ovat nostaneet jotkin työt toisten edelle. Kilpailuiden parasta antia onkin usein arvostelupöytäkirjan lukeminen, missä raati avaa perusteita valinnoilleen tai valitsematta jättämisilleen.

Ties vaikka sitä joskus itsekin istuisi arvioimassa muiden töitä. Ainakin pääsen harjoittelemaan kritiikin antamista juuri alkaneella Maisema-arkkitehtuurin kritiikki kurssilla. Ehkä siellä myös avautuu muutama tässä esille noussut kysymys.

... juuri kun sain yllä olevan kirjoitetuksi huomasin että töistä olikin jo lyhyet arviot Moodlessa. Luin arviot läpi ja kyllähän sieltä valaistusta tuli asiaan. Asiantuntevat kommentit kustakin työstä osoittivat hyvin töiden hyvät ja huonot puolet. Nyt ymmärrän myös paremmin valittujen töiden vahvuudet ja rannalle jääneiden heikkoudet. Oman silmäni pitää selvästi vielä harjaantua, jotta osaan katsoa töitä riittävän monesta näkökulmasta.

I vaiheen loppumetreillä

Betonikurssin ensimmäinen vaihe alkaa lähestyä loppuaan kun kilpailutöiden jättämiseen on aikaa enää muutama päivä. Odotan mielenkiinnolla minkälaisia visioita muut ryhmät ja yksilöt ovat saaneet luotua. Oma työni on ollut valmiina jo jonkin aikaa, mutta arvelen että moni ryhmä viimeistelee työtään vielä ensi viikonloppuna.

Tästä eteenpäin työn jatkuminen onkin sitten suuri kysymysmerkki. Tällä kurssilla ei juurikaan ole annettu askelmerkkejä miten tästä eteenpäin edetään. Kilpailun toisessa vaiheessa on kuitenkin tarkoitus jakaantua monialaisiin ryhmiin ja jatkaa I vaiheen parhaiden töiden kehittelyä näissä ryhmissä. Siinä ilmeisesti menee loppusyksy ja kehitystyön tuloksena on kilpailuehdotus, joista yksi ehkä tullaan toteuttamaan kevään tai kesän 2014 aikana. Tarkemmasta ohjelmasta ei kuitenkaan ole vielä tietoa, mikä on aiheuttanut hieman epävarmuutta muiden työ- ja harrastuskenttään kuuluvien tehtävien aikataulutuksessa.

Odotan ryhmätyövaihetta mielenkiinnolla, mutta samalla myös hieman varautuneesti. Olen aiemmissa ryhmätöissä havainnut suunnittelun usein tiivistyvän loppua kohden. Oma työtapani on varsin etupainotteinen ja enkä pidä asioiden jättämisestä viime tippaan. Tapa jossa suunnitelmaa pallotellaan ja pyöritellään ensin monta viikkoa tai kokouskertaa saamatta kuitenkaan mitään konkreettista aikaiseksi on kauhistus minulle. Vapaa ideointi ja ajatusten lento on mielestäni erittäin hyvä keino jalostaa ideoita, kunhan päivän päätteeksi saadaan myös jotain konkreettisia päätöksiä tehtyä ja asia etenee.

Monikulttuurinen ryhmä antaa varmasti uusia näkökulmia ryhmätyöskentelyyn ja vieras kieli luo omat haasteensa suunnitteluun. Loppusyksystä tulee varmasti näiltä osin kiintoisa...

Tiedon lähteillä

Neljän eri ryhmän tarkastellessa mistä rakennusprojekteihin liittyviin asioihin voisi saada tietoa, osuivat tiedonlähteet varsin pitkälti samoihin kohteisiin. Painettu kirjallisuus ja julkaisut toistuivat jokaisessa vastauksessa, samoin internetin tarjonta, erilaiset kurssit, kilpailut, tutkimukset, messut ja vastaavat. Ehkä mielenkiintoisinta luettavaa olivat edellä mainituista poikkeavat lähteet, joita ei välttämättä tulisi heti ajatelleeksi. Tämä voi johtua osittain siitä ettei niitä mielletä tiedonhakumenetelmiksi, vaan osaksi jokapäiväistä elämää. Tällaisia olivat materiaalien ja rakenteiden osalta esimerkiksi omakohtainen maastossa tapahtuva tarkkailu ja keskustelut rakennusprojektiin osallistuvien työmiesten kanssa sekä ryhmätyön ja dynamiikan osalta esimerkiksi armeija, joukkuelajit ja saippuaoopperat, joista viimeksi mainittu on ehkä kuitenkin hieman kyseenalainen tietolähde.

Nykyään oppimisen, rakentamisen ja yleensäkin elämisen vauhti on kova ja kaiken pitää tapahtua nopeasti. Tämä koskee myös tiedonhankintaa. Kenellä on aikaa nykyään syventyä paksuun kirjaan tai uppoutua laajaan taustamateriaaliin? Kun työn pitää olla valmis hyvinkin nopeassa aikataulussa, ei syvälliseen ja syvälle luotaavaan ja taustoittavaan tiedonkeruuseen juuri jää aikaa. Kun tieto pitää saada nopeasti käännytään yleensä ensisijaisesti sellaisten lähteiden puoleen, jotka voivat parissa minuutissa tarjota mahdollisimman paljon tiiviisti pakattua aiheeseen liittyvää tietoa. Pitää tunnustaa että aikaresurssien niukkuuden vuoksi itsekin sorrun usein pintapuoliseen tiedonkeruuseen. Käytän paljolti nopeita tiedonhakumenetelmiä, etunenässä netin tarjoamia palveluita, joista voi muutamalla silmäyksellä parissa minuutissa saada edes jotain konkreettista paperille. Vaikka nopeista tietolähteistä saakin karkean yleiskuvan aiheesta, jää tietopohja usein miten varsin pintapuoliseksi eikä anna varmuutta aihealueen. Aikapulan vuoksi tiedon ei useinkaan anneta sulaa. Tarkoitan tietojen sulamisella prosessia, missä eri lähteistä koottu tieto ja omat empiiriset kokemukset yhdistyvät ajan myötä mielen sisällä tietopankiksi ja varmuudeksi tietystä aihealueesta.

Parhaiten muistiin ovat varmasti jääneet omakohtaiset kokemukset: en esimerkiksi enää koskaan tue anturalaudoitusta polvella, samalla kun ammun lautoja kiinni toiselta puolelta naulapyssyllä. Kun ylipaineisella pyssyllä ammuttu naula suhahtaa pari senttiä polven oli sen muistaa kyllä koko ikänsä. Toisaalta muistan myös miten kaunista pintaa saa aikaiseksi yhdistämällä luonnonkiviä ja betonia. Muistiin ovat jääneet hyvin myös työmiesten kanssa käydyt keskustelut, joissa vuosien kokemus alan töistä kuultaa puheissa ja tuo varmuutta. Työmiehillä on usein myös kentältä saatua kokemusta käytännössä toimivista ratkaisuista jotka voivat poiketa teoreettisista suunnitelmista.

Tiedän etten voi saada lyhyessä ajassa kattavaa kuvaa ja tietopohjaa koko betonirakentamisen kentästä, mutta koitan tämän kurssin myötä luodata syvemmälle johonkin betonirakentamisen osa-alueeseen. Pyrin kartoittamaan taustatietoja erityyppisistä lähteistä (myös hitaista) ja selvittämään jonkin betonirakentamisen erityisalueen mahdollisimman kattavasti. Toivottavasti aika riittää tähän...