Yhtä sun toista tarjolla

Kilpailun ensimmäinen vaihe on takana ja jatkoon menijät valittu. Oli todella mielenkiintoista selata kanssaopiskelijoiden kilpailutöitä läpi. Tarjolla oli monenlaisia, monipuolisia ja mielikuvituksellisia suunnitelmia. Osassa töistä työhön oli otettu varsin lennokas ote ja niiden mittakaava tuntui hurjalta. Suunnitelman toteutus- ja esittämistavat myös vaihtelivat suuresti. Joku oli tehnyt pienoismallin alueesta, toinen oli selvästi tutkinut asiaa digitaalisella 3D mallilla ja osa näytti taiteilleen enemmän vapaan piirtämisen avulla. Viimeistely oli joissakin suunnitelmissa huippuluokkaa, kun taas osassa planssin esitystapa oli jätetty vähän kevyemmäksi. Jotkin hyvin viimeistellyt työt olivat niin valmiin näköisiä ja oloisia, että jäin miettimään kuinka sellaista voi enää kehittää ilma jonkinasteista takapakkia. Osa töistä oli myös sen verran haasteellisen näköisiä että niitä voisi olla vaikea toteuttaa ainakaan opiskelijavoimin.

Silti jäin pohtimaan mitkä tekijät ovat kohdistaneet valinnan juuri tiettyihin töihin. Suunnitelmia selatessani omaksi suosikikseni kohosi pari työtä, jotka kuitenkin jostain syystä jäivät rannalle (enkä nyt tarkoita omaa suunnitelmaani, joka muuten sekin jäi rannalle). Muutamien valitsematta jääneiden töiden idea oli mielestäni todella hyvä ja työn esittämistapa hieno. Mikä sen on tiputtanut jatkosta? Katsonko työtä jotenkin väärällä tavalla?

Olisi herkullista olla kärpäsenä katossa kun valintapaneeli pohtii töitä eri näkökulmista. Mitkä tekijät vaikuttavat valintaan? Mitä tekijöitä painotetaan? Onko paneelin kesken paljon ristiriitaisia ajatuksia ja näkemyksiä? Olisi todella mielenkiintoista kuulla perustelut mikä tekijät ovat nostaneet jotkin työt toisten edelle. Kilpailuiden parasta antia onkin usein arvostelupöytäkirjan lukeminen, missä raati avaa perusteita valinnoilleen tai valitsematta jättämisilleen.

Ties vaikka sitä joskus itsekin istuisi arvioimassa muiden töitä. Ainakin pääsen harjoittelemaan kritiikin antamista juuri alkaneella Maisema-arkkitehtuurin kritiikki kurssilla. Ehkä siellä myös avautuu muutama tässä esille noussut kysymys.

... juuri kun sain yllä olevan kirjoitetuksi huomasin että töistä olikin jo lyhyet arviot Moodlessa. Luin arviot läpi ja kyllähän sieltä valaistusta tuli asiaan. Asiantuntevat kommentit kustakin työstä osoittivat hyvin töiden hyvät ja huonot puolet. Nyt ymmärrän myös paremmin valittujen töiden vahvuudet ja rannalle jääneiden heikkoudet. Oman silmäni pitää selvästi vielä harjaantua, jotta osaan katsoa töitä riittävän monesta näkökulmasta.

I vaiheen loppumetreillä

Betonikurssin ensimmäinen vaihe alkaa lähestyä loppuaan kun kilpailutöiden jättämiseen on aikaa enää muutama päivä. Odotan mielenkiinnolla minkälaisia visioita muut ryhmät ja yksilöt ovat saaneet luotua. Oma työni on ollut valmiina jo jonkin aikaa, mutta arvelen että moni ryhmä viimeistelee työtään vielä ensi viikonloppuna.

Tästä eteenpäin työn jatkuminen onkin sitten suuri kysymysmerkki. Tällä kurssilla ei juurikaan ole annettu askelmerkkejä miten tästä eteenpäin edetään. Kilpailun toisessa vaiheessa on kuitenkin tarkoitus jakaantua monialaisiin ryhmiin ja jatkaa I vaiheen parhaiden töiden kehittelyä näissä ryhmissä. Siinä ilmeisesti menee loppusyksy ja kehitystyön tuloksena on kilpailuehdotus, joista yksi ehkä tullaan toteuttamaan kevään tai kesän 2014 aikana. Tarkemmasta ohjelmasta ei kuitenkaan ole vielä tietoa, mikä on aiheuttanut hieman epävarmuutta muiden työ- ja harrastuskenttään kuuluvien tehtävien aikataulutuksessa.

Odotan ryhmätyövaihetta mielenkiinnolla, mutta samalla myös hieman varautuneesti. Olen aiemmissa ryhmätöissä havainnut suunnittelun usein tiivistyvän loppua kohden. Oma työtapani on varsin etupainotteinen ja enkä pidä asioiden jättämisestä viime tippaan. Tapa jossa suunnitelmaa pallotellaan ja pyöritellään ensin monta viikkoa tai kokouskertaa saamatta kuitenkaan mitään konkreettista aikaiseksi on kauhistus minulle. Vapaa ideointi ja ajatusten lento on mielestäni erittäin hyvä keino jalostaa ideoita, kunhan päivän päätteeksi saadaan myös jotain konkreettisia päätöksiä tehtyä ja asia etenee.

Monikulttuurinen ryhmä antaa varmasti uusia näkökulmia ryhmätyöskentelyyn ja vieras kieli luo omat haasteensa suunnitteluun. Loppusyksystä tulee varmasti näiltä osin kiintoisa...

Tiedon lähteillä

Neljän eri ryhmän tarkastellessa mistä rakennusprojekteihin liittyviin asioihin voisi saada tietoa, osuivat tiedonlähteet varsin pitkälti samoihin kohteisiin. Painettu kirjallisuus ja julkaisut toistuivat jokaisessa vastauksessa, samoin internetin tarjonta, erilaiset kurssit, kilpailut, tutkimukset, messut ja vastaavat. Ehkä mielenkiintoisinta luettavaa olivat edellä mainituista poikkeavat lähteet, joita ei välttämättä tulisi heti ajatelleeksi. Tämä voi johtua osittain siitä ettei niitä mielletä tiedonhakumenetelmiksi, vaan osaksi jokapäiväistä elämää. Tällaisia olivat materiaalien ja rakenteiden osalta esimerkiksi omakohtainen maastossa tapahtuva tarkkailu ja keskustelut rakennusprojektiin osallistuvien työmiesten kanssa sekä ryhmätyön ja dynamiikan osalta esimerkiksi armeija, joukkuelajit ja saippuaoopperat, joista viimeksi mainittu on ehkä kuitenkin hieman kyseenalainen tietolähde.

Nykyään oppimisen, rakentamisen ja yleensäkin elämisen vauhti on kova ja kaiken pitää tapahtua nopeasti. Tämä koskee myös tiedonhankintaa. Kenellä on aikaa nykyään syventyä paksuun kirjaan tai uppoutua laajaan taustamateriaaliin? Kun työn pitää olla valmis hyvinkin nopeassa aikataulussa, ei syvälliseen ja syvälle luotaavaan ja taustoittavaan tiedonkeruuseen juuri jää aikaa. Kun tieto pitää saada nopeasti käännytään yleensä ensisijaisesti sellaisten lähteiden puoleen, jotka voivat parissa minuutissa tarjota mahdollisimman paljon tiiviisti pakattua aiheeseen liittyvää tietoa. Pitää tunnustaa että aikaresurssien niukkuuden vuoksi itsekin sorrun usein pintapuoliseen tiedonkeruuseen. Käytän paljolti nopeita tiedonhakumenetelmiä, etunenässä netin tarjoamia palveluita, joista voi muutamalla silmäyksellä parissa minuutissa saada edes jotain konkreettista paperille. Vaikka nopeista tietolähteistä saakin karkean yleiskuvan aiheesta, jää tietopohja usein miten varsin pintapuoliseksi eikä anna varmuutta aihealueen. Aikapulan vuoksi tiedon ei useinkaan anneta sulaa. Tarkoitan tietojen sulamisella prosessia, missä eri lähteistä koottu tieto ja omat empiiriset kokemukset yhdistyvät ajan myötä mielen sisällä tietopankiksi ja varmuudeksi tietystä aihealueesta.

Parhaiten muistiin ovat varmasti jääneet omakohtaiset kokemukset: en esimerkiksi enää koskaan tue anturalaudoitusta polvella, samalla kun ammun lautoja kiinni toiselta puolelta naulapyssyllä. Kun ylipaineisella pyssyllä ammuttu naula suhahtaa pari senttiä polven oli sen muistaa kyllä koko ikänsä. Toisaalta muistan myös miten kaunista pintaa saa aikaiseksi yhdistämällä luonnonkiviä ja betonia. Muistiin ovat jääneet hyvin myös työmiesten kanssa käydyt keskustelut, joissa vuosien kokemus alan töistä kuultaa puheissa ja tuo varmuutta. Työmiehillä on usein myös kentältä saatua kokemusta käytännössä toimivista ratkaisuista jotka voivat poiketa teoreettisista suunnitelmista.

Tiedän etten voi saada lyhyessä ajassa kattavaa kuvaa ja tietopohjaa koko betonirakentamisen kentästä, mutta koitan tämän kurssin myötä luodata syvemmälle johonkin betonirakentamisen osa-alueeseen. Pyrin kartoittamaan taustatietoja erityyppisistä lähteistä (myös hitaista) ja selvittämään jonkin betonirakentamisen erityisalueen mahdollisimman kattavasti. Toivottavasti aika riittää tähän...