Hitaasti kiiruhtaen eteenpäin

Betonipuiston suunnittelu on viimeisen välikritiikin jälkeen edennyt hitaasti kiiruhtaen eteenpäin. Monen muun kurssin aikataulut oat painaneet päälle ja betonisuunnittelu on hetkeksi jäänyt taka-alalle hautumaan. Tavoitteena on kuitenkin saada toisen vaiheen suunnitelma hyvissä ajoin valmiiksi, jotta jouluna voisi tehdä muutakin kuin koulutöitä. Assaroinnissa tekemiämme suunnitteluratkaisuja on kyseenalaistettu ja olemme saaneet hyviä vinkkejä sekä kehitysehdotuksia työn jatkokehittelyyn. Olemmekin nyt yksinkertaistaneet suunnitelman rakennetta ja pyrimme tuomaan olennaisen suunnitteluidean esiin mahdollisimman vähillä elementeillä. Onhan sekin jo jotain kun olemme saaneet yksittäisten elementtien määrän putoamaan alkuperäisestä noin viidestätoista kolmeen. Luulen jopa että idea on vain vahvistunut matkan varrella. Tästä voi olla vaikea enää tiivistää, vaikka kuvanveistäjä Pertti Kukkonen kysyikin että eikö tuohon riittäisi yksi elementti? Yhdellä elementillä voisi olla kuitenkin haasteellista luoda eri elementtien sitomaa oleskelutilaa, joka on yksi pääideoista mielenkiintoisten istumatasojen lisäksi.

Vielä on paljon suunnittelutekijöitä avoinna eikä lopullista muotokieltäkään ole vielä kiveen hakattu. Pyrimme kuitenkin piakkoin lukitsemaan tiettyjä osa-alueita paikalleen, jotta pääsemme konkreettisesti etenemään seuraavaan suunnitteluvaiheeseen. Käytössä ovat olleet monenlaiset suunnittelumenetelmät ideahautomisesta skissien kautta pienoismalleihin ja digitaaliseen 3D-mallintamiseen.

Taustatietoja eli rahoitusta ja lupa-asioita selviteltäessä on käynyt ilmeiseksi että todellinen rakentaminen kohdealueelle voi olla erittäin haasteellista. Jos museovirasto ja Espoon rakennusvalvonta heittäytyvät oikein hankaliksi, voi olla että rakentaminen jää haaveeksi. Tai sitten alueelle voi sijoittaa tilapäisen ja mahdollisimman pienen ja huomaamattoman elementin, joka kuitenkin tulee poistaa paikalta mahdollisimman pikaisesti ettei kulttuurihistoriallisen ympäristön henki saa kolhuja.

Tässä vielä silmiin sattunutta 3D betonitulostamisesta:
http://www.youtube.com/watch?v=EfbhdZKPHro

Monikulttuurisuus jäi toteutumatta

Suunnitelmien jatkokehitys on täydessä vauhdissa ja ryhmät ovat saavuttaneet lopullisen muotonsa. Etsimme kuumeisesti pari viikkoa vahvistusta pieneen ryhmäämme, mutta emme valitettavasti saaneet yhtään vaihto-oppilasta  värvättyä mukaan (yksi ilmoittautui jo mukaan, mutta siirtyi kuitenkin kilpailevaan ryhmään vielä samana iltana). Näin ollen jatkamme suunnitelman kehittämistä kahden hengen ryhmässä.

Laajemmassa ja etenkin monikulttuurisessa sekä monialaisessa ryhmässä suunnittelusta olisi varmasti ollut hyötyä erilaisten näkökulmien ja jatkokehitysehdotusten muodossa. Vieraalla kielellä toimiminen olisi tuonut paitsi omat haasteensa suunnitteluun, myös oppia keinoista ja sanastosta jolla tehdä itsensä ja ajatuksensa ymmärrettäviksi omaa äidinkieltä taitamattomalla jäsenelle. Toisaalta pieni ryhmä vähentää ristiriitatilanteita ja asioihin on ehkä helpompi löytää yhteinen sävel. Vaikka joudumme nyt jakamaan saman työmäärä vähempien henkilöiden kesken uskon että säästämme aikaa suunnitelman nopeammassa prosessoinnissa.

Toisen henkilön tekemän suunnitelman sisään siirtyminen on mielenkiintoinen tehtävä. Kuten Sannakin blogissaan kirjoittaa on hankala tietää miten paljon omia ideoitaan voi esittää loukkaamatta suunnittelijan alkuperäistä ideaa ja yhteistyön siitä kärsimättä. Toisaalta olen myös sitä mieltä että jos ideoilla on vahvat perusteet pitää niitä olla valmis myös puolustamaan. Voihan olla että toinen ei vain ole osannut katsoa suunnitelmaa samasta näkökulmasta ja perusteiden avaaminen saa näkemykset muuttumaan. Oman ryhmämme tiimityö on mielestäni lähtenyt hyvin käyntiin. Ideoita on voitu kehitellä vapaasti ja suunnitelma on kehittynyt mukavasti.

Tänään saimme suunnitelmista palautetta Alvar Aalto säätiön edustajalta, joka kertoi myös hieman Aallon filosofiasta ja perinnöstä erityisesti suunnittelualueeseemme Otaniemeen liittyen. Saimme myös hyviä jatkokehitysideoita joita alamme nyt työstää eteenpäin.

Vertaisblogit

Lukiessani muiden kurssilaisten blogikirjoituksia läpi, huomasin biomimiikan aihealueiden tuntuvan erityisen kiinnostavilta. Videolinkit avasivat aihealueen taustoja ja teksteistä pääsi hyvin sisälle biomimiikan hyödyntämiseen suunnittelussa. Aloin myös pohtia mitä yhtymäkohtia tällä kurssilla olevien eri aihealueiden välillä on? Betonin ja biomimiikan väliltä voisi hyvinkin nousta esiin uusia ajatuksia, esimerkiksi betonin hyödyntämiseen biomimiikan keinoin. Puukaupungin ja betonin yhdistäminen voi olla haasteellisempaa (ainakin jos tavoitteena on käyttää puuta päämateriaalina, voi betonin rooli olla sivuosassa maatessa vain sokkelissa). Puun ja biomimiikan väliltä on taasen helpompi löytää yhtymäkohtia. Näyttäisikin siltä että biomimiikan kautta syntyneitä ideoita voisi soveltaa mihin tahansa materiaaliin ja käyttötapoihin.

Toinen blogeissa korostunut aihe olivat ryhmätyöskentelyyn liittyvät taidot ja tekniikat. Osalla ryhmätyö on edennyt sujuvasti ja ryhmän yhteisen päämäärä on löytynyt ilman suurempaa epäsopua. Toiset ovat ilmeisesti joutuneet hieman ristiriitaisemman ryhmän jäseniksi eivätkä ajatukset ole välttämättä niin helposti kulkeneet samoja polkuja muiden ryhmän jäsenten kanssa. Voisi kuvitella että jälkimmäinen vaihtoehto on siinä mielessä parempi, että se luo enemmän vaihtoehtoja ja antaa mahdollisuuden lähestyä aihetta useammista eri näkökulmista. Tämä taasen asettaa omat ideat ja suunnitelmat tarkempaan tutkintaan. Kun omia mielipiteitä ja ideoita pitää myös perustella, punnitaan niiden toimivuus ja taso käytännössä. Problemaattista on tietysti jos mielipiteet ja ajatukset risteävät niin paljon että synteesin saamiseksi joudutaan tekemään suunnaton määrä työtä tai sitä ei saavuteta lainkaan. Jos jokainen eriävän mielipiteen omaava henkilö seisoo omassa poterossaan kykenemättä kompromisseihin tai joustoihin, niin ryhmätyö voi olla todella tuskastuttavaa eikä siltä silloin myöskään voida odottaa hyvää lopputulosta. Pitäisikin löytää sellainen kultainen keskitie, missä omia näkemyksiä voidaan tuoda esille riittävästi perusteltuina ja toisten näkemyksiä voidaan lukea avoimin mielin, mutta osataan antaa myös rakentavaa palautetta ja kritiikkiä. Mielestäni ryhmätyön tavoitteena pitää olla se että ryhmätyön tuloksena saavutetaan parempi lopputulos, kuin ryhmän yksilöiden yksittäin etenevällä suunnittelulla voidaan saada.

Blogeista löytyi myös aikatauluihin ja aikataulutukseen liittyvää pohdintaa. Vaikka kurssin - tai minkä tahansa projektin - alussa on pyritty luomaan ohjeellinen aikataulu, voi siinä pysyminen olla haasteellista. Projektin aikataulutuksen perusteena olevat alkutiedot ovat puutteelliset, suunnitteluideat muuttuvat matkan varrella, projektiin tulee uusia reunaehtoja tai koko aikataulu muuttuu. Myös projektin käytännön hoitamiseen liittyvissä käytännön asioissa voi tulla yllätyksiä: voit sairastua ja menee koko työviikko jää väliin tai jumiudut liikenneruuhkaan etkä pääse ryhmäpalaveriin. Kaikkiin näihin asioihin ei voi varautua, mutta helpottaa paljon, jos varaa suunnitteluaikatauluihin riittävästi marginaalia. Pyrin itse jättämään työskentelyyn riittävät aikamarginaalit ja luomaan projektille annettua tiukemman aikakehyksen. Toisin sanoen jos kaikki sujuu ennakkoon suunnitellulla tavalla projekti valmistuu etuajassa.

Olen itse käyttänyt ns. "räjähtävän lähdön" taktiikkaa eli koitan saada heti alussa työn puitteen ja viitekehyksen mahdollisimman pitkälle. Pyrin nopeasti keräämään mahdollisimman kattavan lähtöaineiston ja luomaan pohjat eri työvaiheille. Tässä piilee tietysti se ongelma että alkuvaiheessa pitkälle vietyjen suunnitelmien suunnanmuutokset voivat olla hankalia. Jos on tehty jo paljon työtä tiettyjen alkuajatusten pohjalta voi suunnanmuutos tuntua kohtuuttoman vaikealta. Voisikin olla hyvä pohtia kuinka projektiin käytetyn ajan jakaisi ja jaksottaisi parhaiten niin että se palvelisi parhaiten projektin lopputulosta. Paitsi projektin lopputulos, pitää huomioida myös yksilön hyvinvointi suunnittelun aikana ja sen jälkeen eli turhan stressin ja kohtuuttomien vaatimusten välttäminen itseltä olisi hyvä lähtökohta ajankäytön hallinnalle.

Ehdotan 26.11. seminaarissa käsiteltäväksi seuraavia aiheita:

1) Yhtymäkohdat kurssin eri aihepiirien välillä
2) Ryhmätyöskentelyn haasteet ja menetelmät
3) Ajankäytön hallinta projektiluonteisissa tehtävissä

Yhtä sun toista tarjolla

Kilpailun ensimmäinen vaihe on takana ja jatkoon menijät valittu. Oli todella mielenkiintoista selata kanssaopiskelijoiden kilpailutöitä läpi. Tarjolla oli monenlaisia, monipuolisia ja mielikuvituksellisia suunnitelmia. Osassa töistä työhön oli otettu varsin lennokas ote ja niiden mittakaava tuntui hurjalta. Suunnitelman toteutus- ja esittämistavat myös vaihtelivat suuresti. Joku oli tehnyt pienoismallin alueesta, toinen oli selvästi tutkinut asiaa digitaalisella 3D mallilla ja osa näytti taiteilleen enemmän vapaan piirtämisen avulla. Viimeistely oli joissakin suunnitelmissa huippuluokkaa, kun taas osassa planssin esitystapa oli jätetty vähän kevyemmäksi. Jotkin hyvin viimeistellyt työt olivat niin valmiin näköisiä ja oloisia, että jäin miettimään kuinka sellaista voi enää kehittää ilma jonkinasteista takapakkia. Osa töistä oli myös sen verran haasteellisen näköisiä että niitä voisi olla vaikea toteuttaa ainakaan opiskelijavoimin.

Silti jäin pohtimaan mitkä tekijät ovat kohdistaneet valinnan juuri tiettyihin töihin. Suunnitelmia selatessani omaksi suosikikseni kohosi pari työtä, jotka kuitenkin jostain syystä jäivät rannalle (enkä nyt tarkoita omaa suunnitelmaani, joka muuten sekin jäi rannalle). Muutamien valitsematta jääneiden töiden idea oli mielestäni todella hyvä ja työn esittämistapa hieno. Mikä sen on tiputtanut jatkosta? Katsonko työtä jotenkin väärällä tavalla?

Olisi herkullista olla kärpäsenä katossa kun valintapaneeli pohtii töitä eri näkökulmista. Mitkä tekijät vaikuttavat valintaan? Mitä tekijöitä painotetaan? Onko paneelin kesken paljon ristiriitaisia ajatuksia ja näkemyksiä? Olisi todella mielenkiintoista kuulla perustelut mikä tekijät ovat nostaneet jotkin työt toisten edelle. Kilpailuiden parasta antia onkin usein arvostelupöytäkirjan lukeminen, missä raati avaa perusteita valinnoilleen tai valitsematta jättämisilleen.

Ties vaikka sitä joskus itsekin istuisi arvioimassa muiden töitä. Ainakin pääsen harjoittelemaan kritiikin antamista juuri alkaneella Maisema-arkkitehtuurin kritiikki kurssilla. Ehkä siellä myös avautuu muutama tässä esille noussut kysymys.

... juuri kun sain yllä olevan kirjoitetuksi huomasin että töistä olikin jo lyhyet arviot Moodlessa. Luin arviot läpi ja kyllähän sieltä valaistusta tuli asiaan. Asiantuntevat kommentit kustakin työstä osoittivat hyvin töiden hyvät ja huonot puolet. Nyt ymmärrän myös paremmin valittujen töiden vahvuudet ja rannalle jääneiden heikkoudet. Oman silmäni pitää selvästi vielä harjaantua, jotta osaan katsoa töitä riittävän monesta näkökulmasta.

I vaiheen loppumetreillä

Betonikurssin ensimmäinen vaihe alkaa lähestyä loppuaan kun kilpailutöiden jättämiseen on aikaa enää muutama päivä. Odotan mielenkiinnolla minkälaisia visioita muut ryhmät ja yksilöt ovat saaneet luotua. Oma työni on ollut valmiina jo jonkin aikaa, mutta arvelen että moni ryhmä viimeistelee työtään vielä ensi viikonloppuna.

Tästä eteenpäin työn jatkuminen onkin sitten suuri kysymysmerkki. Tällä kurssilla ei juurikaan ole annettu askelmerkkejä miten tästä eteenpäin edetään. Kilpailun toisessa vaiheessa on kuitenkin tarkoitus jakaantua monialaisiin ryhmiin ja jatkaa I vaiheen parhaiden töiden kehittelyä näissä ryhmissä. Siinä ilmeisesti menee loppusyksy ja kehitystyön tuloksena on kilpailuehdotus, joista yksi ehkä tullaan toteuttamaan kevään tai kesän 2014 aikana. Tarkemmasta ohjelmasta ei kuitenkaan ole vielä tietoa, mikä on aiheuttanut hieman epävarmuutta muiden työ- ja harrastuskenttään kuuluvien tehtävien aikataulutuksessa.

Odotan ryhmätyövaihetta mielenkiinnolla, mutta samalla myös hieman varautuneesti. Olen aiemmissa ryhmätöissä havainnut suunnittelun usein tiivistyvän loppua kohden. Oma työtapani on varsin etupainotteinen ja enkä pidä asioiden jättämisestä viime tippaan. Tapa jossa suunnitelmaa pallotellaan ja pyöritellään ensin monta viikkoa tai kokouskertaa saamatta kuitenkaan mitään konkreettista aikaiseksi on kauhistus minulle. Vapaa ideointi ja ajatusten lento on mielestäni erittäin hyvä keino jalostaa ideoita, kunhan päivän päätteeksi saadaan myös jotain konkreettisia päätöksiä tehtyä ja asia etenee.

Monikulttuurinen ryhmä antaa varmasti uusia näkökulmia ryhmätyöskentelyyn ja vieras kieli luo omat haasteensa suunnitteluun. Loppusyksystä tulee varmasti näiltä osin kiintoisa...

Tiedon lähteillä

Neljän eri ryhmän tarkastellessa mistä rakennusprojekteihin liittyviin asioihin voisi saada tietoa, osuivat tiedonlähteet varsin pitkälti samoihin kohteisiin. Painettu kirjallisuus ja julkaisut toistuivat jokaisessa vastauksessa, samoin internetin tarjonta, erilaiset kurssit, kilpailut, tutkimukset, messut ja vastaavat. Ehkä mielenkiintoisinta luettavaa olivat edellä mainituista poikkeavat lähteet, joita ei välttämättä tulisi heti ajatelleeksi. Tämä voi johtua osittain siitä ettei niitä mielletä tiedonhakumenetelmiksi, vaan osaksi jokapäiväistä elämää. Tällaisia olivat materiaalien ja rakenteiden osalta esimerkiksi omakohtainen maastossa tapahtuva tarkkailu ja keskustelut rakennusprojektiin osallistuvien työmiesten kanssa sekä ryhmätyön ja dynamiikan osalta esimerkiksi armeija, joukkuelajit ja saippuaoopperat, joista viimeksi mainittu on ehkä kuitenkin hieman kyseenalainen tietolähde.

Nykyään oppimisen, rakentamisen ja yleensäkin elämisen vauhti on kova ja kaiken pitää tapahtua nopeasti. Tämä koskee myös tiedonhankintaa. Kenellä on aikaa nykyään syventyä paksuun kirjaan tai uppoutua laajaan taustamateriaaliin? Kun työn pitää olla valmis hyvinkin nopeassa aikataulussa, ei syvälliseen ja syvälle luotaavaan ja taustoittavaan tiedonkeruuseen juuri jää aikaa. Kun tieto pitää saada nopeasti käännytään yleensä ensisijaisesti sellaisten lähteiden puoleen, jotka voivat parissa minuutissa tarjota mahdollisimman paljon tiiviisti pakattua aiheeseen liittyvää tietoa. Pitää tunnustaa että aikaresurssien niukkuuden vuoksi itsekin sorrun usein pintapuoliseen tiedonkeruuseen. Käytän paljolti nopeita tiedonhakumenetelmiä, etunenässä netin tarjoamia palveluita, joista voi muutamalla silmäyksellä parissa minuutissa saada edes jotain konkreettista paperille. Vaikka nopeista tietolähteistä saakin karkean yleiskuvan aiheesta, jää tietopohja usein miten varsin pintapuoliseksi eikä anna varmuutta aihealueen. Aikapulan vuoksi tiedon ei useinkaan anneta sulaa. Tarkoitan tietojen sulamisella prosessia, missä eri lähteistä koottu tieto ja omat empiiriset kokemukset yhdistyvät ajan myötä mielen sisällä tietopankiksi ja varmuudeksi tietystä aihealueesta.

Parhaiten muistiin ovat varmasti jääneet omakohtaiset kokemukset: en esimerkiksi enää koskaan tue anturalaudoitusta polvella, samalla kun ammun lautoja kiinni toiselta puolelta naulapyssyllä. Kun ylipaineisella pyssyllä ammuttu naula suhahtaa pari senttiä polven oli sen muistaa kyllä koko ikänsä. Toisaalta muistan myös miten kaunista pintaa saa aikaiseksi yhdistämällä luonnonkiviä ja betonia. Muistiin ovat jääneet hyvin myös työmiesten kanssa käydyt keskustelut, joissa vuosien kokemus alan töistä kuultaa puheissa ja tuo varmuutta. Työmiehillä on usein myös kentältä saatua kokemusta käytännössä toimivista ratkaisuista jotka voivat poiketa teoreettisista suunnitelmista.

Tiedän etten voi saada lyhyessä ajassa kattavaa kuvaa ja tietopohjaa koko betonirakentamisen kentästä, mutta koitan tämän kurssin myötä luodata syvemmälle johonkin betonirakentamisen osa-alueeseen. Pyrin kartoittamaan taustatietoja erityyppisistä lähteistä (myös hitaista) ja selvittämään jonkin betonirakentamisen erityisalueen mahdollisimman kattavasti. Toivottavasti aika riittää tähän...

Betonin mahdollisuudet tutuksi ekskursiolla

Kävin tänään kurssiin liittyvällä ekskursiolla, missä tutustuttiin erilaisiin betonirakenteisiin Helsingin seudulla. Alkumatkasta Arabianrannassa tutustuimme rakennuksiin, joiden julkisivuissa oli käytetty betonia innovatiivisella tavalla. Vaikka mielenkiintoni kohdistuu rakennuksia enemmän maisemankäsittelyyn, ovat rakennuksissa käytetyt tekniset sovellukset tietysti sovellettavissa muihinkin rakenteisiin. Silmiin pisti erityisesti kuitubetonin avulla toteutetun reikälevyn sileys. Pinta ei tuntunut lainkaan perinteiseltä betonilta, vaan lähinnä sileältä marmorilta. Myös taitteiden terävyys osoitti että betonin käsittelytapa poikkesi melkoisesti perinteisestä tyylistä. Toinen samassa kohteessa ollut seinäpinta oli koristeltu keraamisilla mukinpalasilla, jotka ilmeisesti olivat kappaleita Arabian Muumi mallistosta. Työn toteutus on varmasti ollut haastava, mikäli palaset on yksitellen käsityönä painettu betonivalun pintaan. Eräässä muurielementissä näkyi myös erikoisempi tapa värjätä betonia. Muurin pintaan oli käytetty valuvaiheessa tietynlaista kemikaalia, joka "ruostutti" betonin pinnan corteenin teräksen väriseksi.

Kuitubetonilla toteutettua reikäelementtilevyä

Muumimukien palasia betoniseinässä

Corten terästä vai rustunutta betonia?

Erään rakennuskompleksin läpi kulkevassa välitilassa oli betonista tehty tukipylväs, jonka valutekniikka jäi askarruttamaan. Neljästä kulmatolpasta muodostuvan pylvään ulkosivut olivat tasaiset kuin suoraa muottiseinää vasten painetut, mutta sisäpuolelta nämä neljä pylvästä olivat vapaamuotoisen pyöreitä ja hieman makkaramaisilla laskoksilla, aivan kuin betoni olisi valunut ja jähmettynyt hieman epätasaisesti valun aikana. Olisi mielenkiintoista tietää kuinka tällainen valu on toteutettu?

Sisäpuolelta "makkaroituneet" pylväät

Vuosaaressa tutustuimme skeittipuistoon, missä oli nähtävillä paitsi betonilla tehtyjen kaarevien pintojen sulavuutta, myös tapoja yhdistää asfalttia, graniittia ja terästä. Osa materiaalivalinnoista oli varmasti tehty rakenteellisen kestävyyden vuoksi, mutta ne toimivat myös visuaalisesti yllättävän hyvin yhdessä.

Kaarevaa betonia

Viimeinen kohteemme, Jätkäsaaren betoniasema, ei varsinaisesti tarjonnut esteettisiä elämyksiä, mutta pääsimme kuitenkin betonin lähteille eli saimme tietoa käytännön prosessista, etenkin kun puhutaan suuren mittakaavan betonitöistä.

Lähtevien betonilastien laadunvalvontaa

En ole varma oliko ekskursiosta hyötyä vai haittaa betonipuiston suunnittelussa, mutta ainakin se antoi uusia virikkeitä ja avasi betonin käytön mahdollisuuksia monella muullakin tavalla kuin perinteisellä "harmaata muottiin" menetelmällä.

Maisemarakentamisen syventävä kurssistudio ja Rakennusopin erikoistyö ’Concrete Garden' -kurssi

Soraa, hiekkaa, sementtiä ja vähän vettä.

BETONIKOKEMUKSIA

Betoni materiaalina on tullut minulle tutuksi useissa pienemmän mittakaavan rakennusprojekteissa. Suurimman osan projekteista olen toteuttanut omalla pihalla, kuten maakellarin anturan valu ja autotallin anturan ja lattian valu. Lisäksi olen tehnyt betonista ja luonnonkivistä padon pieneen puroon, mutta luonnonmateriaaleihin liittyvänä padon vuotamattomaksi saaminen oli hieman haasteellista. Viimeistään talven pakkaset pitivät huolen siitä että keväällä pato taas lirisi jostakin kohtaa.

Olen myös käynyt Aalto yliopiston kurssin Rakennusopin perusteet 1, missä tutustuimme erilaisiin betonirakenteisiin Tallinnassa ja suunnittelimme ja toteutimme betonipaviljonki harjoitustyön. Tässä työssä betonin käsittelytapa poikkesi varsin paljon perinteisissä rakennusprojekteissa näkemääni toteutukseen. Betonipaviljongissa oli paljon ohuita ja kaarevia muotoja, joiden toteuttamiseen tarvittiin erilaista muottitekniikkaa sekä betonin rakenteeseen liittyviä sovelluksia. Esimerkiksi betonimassan värittäminen ja vahvistaminen kuiduilla tulivat kurssin aikana tutuiksi.

Betonipaviljonki

KURSSITAVOITTEET

Tällä kurssilla tavoitteenani on syventää tietojani betonista materiaalina ja tutustua sen käyttö-mahdollisuuksiin maisemarakentamisessa. Haen kurssilta vastauksia esimerkiksi kysymyksiin:

•    Mitä betonilla voi tehdä ja mihin se "taipuu"?
•    Miten betonia voi hyödyntää yhteistyössä viherrakentamisen kanssa?
•    Kuinka betoni toimii kasvualustana?
•    Betonin ja kasvimassan yhdistäminen?
•    Betonin haittapuolet?
•    Pintakäsittelymahdollisuudet?
•    Suunnittelua rajoittavat tekijät (säänkesto, vedenkesto, yms.)?

Lisäksi tavoitteena on selvittää, mistä voi hakea tietoa tämäntyyppisiin projekteihin. Toivon myös oppivani uusia käyttötapoja betonille. Lisäksi haluan nähdä mitä haasteita betonin käyttäminen tuo käytännön tasolle esimerkiksi kuivumisen tai talven suhteen.

Odotan monialaiselta kurssilta mielenkiintoisia ja erilaisia näkökulmia betonin käsittelyyn ja toteutustapoihin. Toivon pystyväni tuomaan ryhmätöihin maisema-arkkitehtonista näkemystä ja ideoita toteutussuunnitteluun. Vastavuoroisesti toivon oppivani muiden alojen edustajilta betonille uusia käytännön käyttö- ja toteutusmahdollisuuksia.

Tavoitteena on kurssin jälkeen kyetä suunnittelemaan toteutuskelpoisia betonirakenteita, joita voidaan hyödyntää vihersuunnittelun ohessa tai sen osana.